Tarve neulontaa vauvalle

Meillä oli tarvetta uusille vauvan tumpuille ja sukille, joten puikot käteen ja hommiin! Langaksi löytyi Lankamaailmasta ostettu ohut Emile akryylilanka, jota oli sen verran vähän varstoissa, ettei siitä isompaa työtä olisi syntynytkään. Puikoiksi ostin ihan vartavasten Knitpron Zingit koossa 2.0. Nämä Zingit oli oikeen mukava uusi tuttavuus: kevyet ja taipumattomat, mutta eivät kuitenkaan nihkeät kuten perinteiset alumiini puikot. Plussaa tietysti oli, että koossa 2.0 oli näin herkullinen väri!

Zingit siis toimivat, mutta Emile oli sen sijaan pettymys. Mukavan pehmoinen lanka nukkaantui käytössä jo ihan muutaman käyttökerran jälkeen, mikä tietysti harmittaa, kun rakkaudella näitäkin sukkia ja tumppuja nyhersin. Malli on oma ja uutena tekniikkana kokeilin kierrettyä joustinneuletta ja ristiin vahvistettua kantapäätä. Molempia tulen varmasti käytämään myöhemminkin. Mukava pieni välityö, jonka ansiosta lankavarastoissa on yksi lankamerkki vähemmän. Tosin hetki kesti että sain langat mahdollisimman sopivasti käytettyä loppuun viimeiseksi tekemiini tumppuihin... 

Ylhäältä alas neuletunika vauvalle

Vauvan vaatteiden neulominen on erityisen mukavaa puuhaa: voi kokeilla kaikkea uutta ilman pelkoa isoista purkutöistä. Siispä kokeilin ihan ensimmäistä ylhäältä alas neulottavaa puseroa pienessä koossa. Langaksi valikoitui edelleen hamstrattuja akryylilankoja, kun ne olivat juuri sopivia niin materiaaliltaan kuin hintatasoltaan tähän kokeelliseen yritelmään. Kyseinen lanka on siis ihan Novitan Ipanaista, jota olen löytänyt Prismasta puoleen hintaan (enkä ole pystynyt vastustamaan kiusausta). Kerta oli muuten ensimmäinen kun Ipanaisesta neuloin ja oli akryylilangaksi ihan kelpo kokemus. Pesuunkin tämä työ on jo ehtinyt, eikä siinäkään ollut mitään ongelmia.

Ylhäältä alas neulottavista puseroista olen lueskellut (lähinnä täältä Ullalta), sekä tietysti kuvia muiden tekemistä puseroista katsellut. Aikani asiaa pohdittuani päädyin tekemään tämän työn ilman ohjetta. Ehkä olen vähän uhkarohkea, mutta pidän ajatustyöstä neulomisen lomassa, eikä ohjeiden tulkitseminen oikeen houkuta muutenkaan. Nyt projektin jälkeen olisin ehkä tehnyt hihojen lisäykset vähän toisella tavalla, mutta ihan mukava tästäkin tuli. Pääntiessä on palmikkojoustinneuletta, muuten hihansuut ja helma on vain käännetty. Taskut tein lopuksi kun työ selvästi kaipasi vielä jotain jujua.

 Huomasipa  työtä pingottaessani myös, että käsialani on huomattavasti epätasaisempaa tasossa, kuin suljettuna tehdyssä neuleessa. En ole pitkään aikaan tehnyt tasoneuleita, joten yllätyin vähän. Pitänee vähän harjoitella. :D

Väritutkielma neuloen

Lomaviikon jälkeinen viikko tuntuu aina menevän kuin unessa, eikö? Me olimme pitkään kaivatulla hengähdystauolla maan keskiosissa sukuloimassa. Matka oli todella rentouttava ja nyt olo on taas huomattavasti levänneempi. 

Matkatyöksi otin mukaan jo kotosalla aloittamani jämälanka peiton. Varastossani on jo useita vuosia pyörinyt tämä pienehkö laatikko jossa säilytän kaikkia jämälankakerien jämälangan loppuja. Siis niitä materiaaleja joita on ihan liian vähän mihinkään järkevään työhön. Nykyään yritän kyllä käyttää kaikki langat mahdollisimman loppuun jo varsinaista työtä tehdessäni, eli muutan ohjetta sitä mukaan kun näen käytettävissä olevan materiaalin määrän suhteessa työhön. Silti näitä pikku töpsyköitä tuntuu aina jäävän.

Olin jo jonkun aikaa ajatellut että voisin neuloa pienen peiton pienemmälle koirallemme, joka rakastaa torkkupeittoja, kunnes keksin että näistä jämälangoistahan se tietysti syntyy. Siispä kokeilin Instagramista bongaamaani kavennustilkkupeittoa (en todellakaan tiedä mikä tämä oikealta nimeltään on...) ja se tuntui hyvältä taktiikalta tuhota mysteeri kasa erilaisia ja erimääräisiä lankoja. Ensin mietin tekeväni ihan perinteisen iloisen kirjavan sommitelman, mutta jotenkin sävyjen erilaisuus alkoi epäilyttää  ja yritin keventää ongelmaa liukuvilla väreillä.

Peittoa oli älyttömän mukava tehdä koska päätin värit rivi kerrallaan lankojen riittoisuuden mukaan. Pohtimista siis riitti mallin yksinkertaisuudesta huolimatta koko työn ajaksi. Lopuksi virkkasin vielä ihan vihoviimeiseet langat peiton reunaan, joten ihan muutamaa akryylitöpsykkää lukuun ottamatta kaikki langanpätkät ja kaksi hieman isompaa kerää (jotka eivät kuvassa näy) katosivat työhön. Laitoin työhön ihan iloisesti kaikki langat paksuudesta huolimatta, vaikkakin suurin osa taisi olla Nallen ja Seiskaveikan paksuista tavaraa. Työn painoksi tuli lopulta 405 grammaa.  

Koira on tyytyväinen, mulla on yksi tyhjä laatikko (jes) ja meidän omat torkkupeitot on pelastettu (ehkä). Hyvin meni! 

Tosin onnistuin tuomaan reissulta 600g uutta lankaa... ups

Mandaloita keittiössä

Mieheni hyvin harvoin pyytää mitään projektirintamalla, mutta raahattuani meidän kauhtuneilla pannulapuilla kalusteita paikasta toiseen - siis sisustettuani - toinen tokaisi, että voisin ehkä tehdä uudet tilalle. Asia oli kyllä pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta tämä kehotus sai minut tarttumaan tuumasta toimeen.

Pyörittelin jonkun aikaa mielessäni kangasvarastojani ja lopulta projektiin valikoitui farkkua ja vaaleanpunaista puuvilla ruutukangasta. Sisukseksi leikkelin loput huovuttuneesta torkkupeitosta. Kun kerran rupesin touhuun, suunnittelin samaan syssyyn sekä patakintaat, että pannulaput samaan sarjaan. Ensin tein kintaat ja niiden tekeminen oli... noh, mielenkiintoista. Järkevä olisin ollut jos olisin vaivautunut katsomaan valmita kintaita tai jotain ohjetta. Pienistä suunnitteluunn liittyvistä vaikeuksista huolimatta niistä tuli oikein passelit, vaikkakin jokseenkin simppelit.

Patalappuihin halusin jotain koristeita, ovathan ne muten hyvin yksinkertaiset tehdä. Koska halusin tutustua paremmin uuteen ompelukoneeseeni, päädyin kokeilemaan koristeompelua ja piirtämään elämäni ensimmäisen mandalan. Koristeet toteutin toistamalla mandalaa kaavapaperille ja ompelemalla paperin päältä. Muuten toimiva kikka, mutta kaavapaperilumisade oli melkoinen paperin repimisvaiheessa. Lisäksi ompelin elämäni ensimmäiset teret patalappujen reunaan ja niissä sisuksena on yli jäänyttä ontelokudetta. Kiinnittäminen olikin sitten mielenkiintoisempi projekti mitä olin kuvitellut. Mandaloista ei tosiaan tulleet ne kaikista siisteimmät, kun nuo pyöreät muodot eivät meinanneet millään luonnistua, mutta muuten olen aika tyytyväinen, etenkin näihin patalappuihin. Kone toimii kuin unelma ja kun ohjaajan taidot hieman kehittyvät, uskon että meistä tulee vielä hyvä parivaljakko! :)

Kääntöpöksyt

Olen niitä käsityön harrastajia, jotka eivät pysty pitämään montaa projektia työn alla, koska liiallinen kypsyttely tappaa innostuksen totaalisesti... Niinpä maaliskuussa otin asiakseni tehdä keskeneräiset työni loppuun, vaikkei niitä nyt ihan hirveää määrää ollutkaan. Tänä aamuna sitten heräsin karmivan todellisuuteen; minulla ei ole yhtään työtä aamukahvin kanssa nyperrettäväksi! Pitää korjata asia ensitilassa...

Yksi loppuun saattamistani projekteista oli "villahousut" pienelle. Materiaaliksi valikoitui Lankamaailman alelaarista rakaushormoonihöyryissä kahmittua akryylilankaa. Yleensä en ole akryylin ystävä, mutta tuo raskaus sekoitti pääni siinä suhteessa, että kyseisiä lankoja tuli kahmittua useampaan otteeseen. Nyt sitten saan pähkäillä mitä niistä tekisi.

Projekti lähti käyntiin kun viimein älysin että olemassa on sellainenkin asia kuin lankadominanssi. Kirjoneuletta piti siis päästä heti kokeilemaan, mutta kävi mielessä, ettei langanjuoksuista aiheutuva joustamattomuus ole hyvä juttu vauvan housuissa. Asiaa paikkaamaan päätin toteuttaa housut onteloneuleena. En itseasiassa tiedä toimiiko tuo lankadominanssiteoria onteloneuleessa, langanjuoksuja kun ei tule. Silti pidin langat kuuliaisesti samassa järjestyksessä työn aikana.

Onteloneuleen tekeminen kaikkine langan vaihtoineen oli jokseenkin hidasta. Työtä olisi varmaan helpottanut valmis malli, mutta laiska kun olen, en sellaista jaksanut etsiä. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikkakin käyttöön pääsyä nämä saavat vielä aika kauan odotella. Tein nimittäin housut tarkoituksella isoiksi, jotta mahdolliset laskuvirheet eivät haittaisi. (Niitähän minulle usein tulee.)

Lankaa näihin meni noin 100 grammaa, joten vielä muutamat työt noista langoista tulee... Kaappiin kun  taisi jäädä vielä noin kuusi 50 gramman kerää.

Ekakertalainen nyplää

Tämän vuoden ensimmäinen uusi tekniikka on nypläys. Kauan olen himoinnut tämän tekniikan kokeilua, mutta menoa on hieman hidastanut joukko (hintavia) tarvikkeita, jotka piti hommata, ennen kuin tosi toimiin päästiin. Ennen joulua viimein löysin sopuhinnalla tarvikkeet, joilla pääsin aloittamaan kokeilut, eli nypläystyynyn ja nypylöitä. Uuden harrastuksen aloittaminen oli helppoa, kiitos Raumalacen mahtavien verkkosivujen, joiden avulla opettelin alkeet. Tosin käytettyinä ostamieni tyynyn ja nypylöiden mukana tuli valmiiksi puolattua lankaa, joiden paksuus ja materiaali jäi hieman mysteeriksi, enkä nyt tiedä olenko käyttänyt niitä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Raumalacen lyhyiden perusharjoitusten jälkeen halusin kokeilla jotain vähän isompaa työtä, joka kuitenkin olisi tarpeeksi yksinkertainnen harjaantumattomalle kädelle. Muokkasin sitten saman sivuston neliöliinan reunapitsistä suoran pitsin ja aloin kieputella. Alun perin tavoitteena oli metrin pituinen reunapitsi myöhempää käyttöä varten, mutta matkan varrela ajatus muuttui tietyn lankavahvuuden mahdollisimman perusteelliseksi kuluttamiseksi. Lopputuloksessa molemmat tavoitteet taidettiin saavuttaa.

Nypläys tekniikkana on jokseenkin tarkkuutta vaativaa, joten tälläisella hutiluksella niitä virheitä tuli - ja paljon. Purin tekelettä taas tämän työn aikan erityisen paljon, enkä edes kaikkia virheitäni jaksanut setviä, koska koin purkamisen työlääksi. Usein nimittäin virhe kostautui vasta huomattavasti  sen tekemisen jälkeen, niin että olisi saanut purkaa aika roimasti jotta sen olisi saanut selvitettyä. Toinen haastavaksi kokemani teema nypläyksessä oli keskeneräisen työn säilyttäminen. Tyyny kun on iso ja meillä on pieni kaksio joka mutenkin on tupaten täynnä. En myöskään omista sopivaa jalkaa tyynyn alle, joten työn parissa tuli nyhjättyä olohuoneen matalalla pöydällä, mikä teki työergonomian kyseenalaiseksi. Nyt sormet syyhyäisi jo vaativampien töiden pariin, mutta en ole vielä törmännyt sopiviin ohjeisiin, jotka kiinnostaisivat. Onko teillä jotain vinkkejä? :)

Putkilotyyny

Uusi ihana ompelukoneeni saapui, joten ylimääräinen vapaa-aika on mennyt sitä suristellessa. Paljon on tullut tehtyä tarveompelua, joista ensimmäisenä esimerkkinä syntyi tämä putkilotyyny. Pötkötellessäni vauvan kanssa olen kaivannut tyynyä pienen selän taakse, joka ei veisi koko sänkyä.

Päällisen kangas on myös yksi niistä pitkään hillotuista aarteista ja se löytyi viime kesän Oulun matkalta Ompelun ihanuudesta. Sen verran innoissani olin uudesta ompelukoneestani etten oikein malttanut kohdistella kankaita kunnolla joten kiinnityspuolella kuviot on ikäänkuin väärin päin. Sisätyynyn tein vanulevyista ja vanhasta lakanasta jotta tyynyyn tulisi vähän painoa.

Olen aika tyytyväinen tähän projektiin ja erityisesti siihen kuinka kiva uudella koneellani on ommella! Eiköhän näitä ompeluprojektejakin ala tulla enemmän tuollaisella kaverilla. :)