Putkilotyyny

Uusi ihana ompelukoneeni saapui, joten ylimääräinen vapaa-aika on mennyt sitä suristellessa. Paljon on tullut tehtyä tarveompelua, joista ensimmäisenä esimerkkinä syntyi tämä putkilotyyny. Pötkötellessäni vauvan kanssa olen kaivannut tyynyä pienen selän taakse, joka ei veisi koko sänkyä.

Päällisen kangas on myös yksi niistä pitkään hillotuista aarteista ja se löytyi viime kesän Oulun matkalta Ompelun ihanuudesta. Sen verran innoissani olin uudesta ompelukoneestani etten oikein malttanut kohdistella kankaita kunnolla joten kiinnityspuolella kuviot on ikäänkuin väärin päin. Sisätyynyn tein vanulevyista ja vanhasta lakanasta jotta tyynyyn tulisi vähän painoa.

Olen aika tyytyväinen tähän projektiin ja erityisesti siihen kuinka kiva uudella koneellani on ommella! Eiköhän näitä ompeluprojektejakin ala tulla enemmän tuollaisella kaverilla. :)

Lankakoti

Edellistä koiran kakkapussitelinettä virkkaillessani minulle tuli jo idea seuraavasta työstä. Meidän haukuista toinen on erityisen karvainen ja joten kaikki lankani ovat muutaman projektipäivän jälkeen kuorrutettuja valkoisilla koiran karvoilla. Karvat tuppaavat sitten päätymään töihin ja kun ne on kerran virkannut tai neulonut neuleeseen, on niitä melkein mahdotonta saada irti. (Siinä kakkapussitelineessäkin on noin miljoona karvaa vaikka kuinka yritin niitä ennen ja jälkeen virkkaamisen poistaa.)

Tällä kertaa yritän ratkaista ongelmaa lankakodilla. Toteutus oli jokseenkin samallainen kun siinä edellisessäkin työssä, paitsi että rautalanka kulkee läpi koko työn. Tähän meni siis muutaman puuvilla lankakerän jämän lisäksi kaikki varastoista löytynyt paksumpi rautalanka.

Tiedätte varmasti että blogissa on aina kiva hehkuttaa, kuinka kivasti työ eteni ja kuinka tyytyväinen on lopputulokseen? No. Täytyy myöntää että tämä ei ollut se lempityöni. Rautlangan kanssa virkkaaminen oli jokseenkin rasittavaa ja valitsemissani puuvillalangoissa oli himppasen liian vähän kierrettä. Rautalangan säännöstely sopivalle kireydelle oli myös haastavaa, eikä lopputuloskaan ollut ihan priima, varsinkin kun rullattuna olleeseen rautalankaan jäi aaltoja vaikka yritinkin suoristella sitä. Langatkin loppuivat kesken tehdessäni kantta rakennelmalle, joten otin työhön mukaan vielä yhden uuden värin loppu metreillä. Lisäksi ehdin jo tajuta, että tästä mallista työtä ei niin vaan oteta matkalle mukaan. Tosin itse en ko. ominaisuutta juuri nyt kaipaa.

Lopputulos näyttää vähän käärmeenlumoajan korilta. :D Toivotaan kuitenkin, että tämä oikeasti auttaisi havaitsemaani ongelmaan.

Ystävänpäivänä

Sain mieheltäni viime syksynä pitkään kuolaamani Winsor & Newtonin vesivärit extempore -lahjaksi. (Ihana mies <3) Vaikka olen joskus ollut kovakin piirtämään, on tämä maalauspuoli jäänyt hieman tuntemattomammaksi osa-alueeksi. Näin inspiroivat värit saatuani on tilanne kuitenkin korjaantunut, sillä näillä on tullut maalailtua jos jonkin moista juttua. 

Ystävänpäivän kunniaksi maalasin kukkaseppelesarjan muutamalle ystävälle lähetettäväksi. Sen verran isotöisiä nämä olivat ettei ihan koko osotekirjalle riittänyt aikaa korttien maalailuun, mutta näitä muutamaa oli kyllä rentouttava väkertää vauvan nukkuessa. 

Näiden sanojen myötä mukavaa ystävänpäivää itse kullekkin! :)

Iloinen koiran kakkapussiteline

KWJämälanka teema jatkuu edelleen, mutta tällä kertaa käsittelyn pääsi puuvilla osasto. Olen pitkään kuvitellut ompelevani haukkujemme tarvepusseille jonkun näköisen pussukan joka olisi helppo laittaa eteisen naulakkoon passiin. Ompelu on kuitenkin tuolla koneella tuntunut ikävältä, eikä oikeanlaista kangastakaan löytynyt kätköistä. Yksi uneton yö se sitten iski: miksen virkkaisi pussia? Vauvan kanssa virkkaaminen käy helpommin ja lankaa löytyy kätköistä jos jonkin moista!

Mallin mietiskelin yön pikkutunteina jo valmiiksi ja langat valikoin niin, että saisin käytettyä mahdollisimman pieniä keriä pois. Niinpä väreistä tuli aika sekalaiset ja yritinkin hieman rauhoittaa tunnelmaa uhraamalla viimeiset mustat langat työn keskivaiheille. Kätköistä löytyi vielä viime vuonna itse punottua nyöriä joka kelpasi sulkumekanismiksi. Mieskin innostui teknisestä kehitelmästäni sen verran, että ehdotti metalli klipsiä ripustamisen helpottamiseksi. Pitihän se sitten saada työhön mukaan...

Pussukka on vahvistettu rautalangalla, jotta kakkapussirulla pääsee pyörimään sen sisällä. Jostain syystä tämä työ sai monesti hymyn huulille. Ehkä tämä on osoitus halvasta huumorintajusta, mutta pussista tuli niin pirtsakka, että sen käyttötarkoitus saa ihan uuden näkökulman...

Jämä langoista pikkuraita sukat

En varmaan ole ainoa, joka kokee puolitäydet löllöt lankakerät epäinspiroivina? Taannoisesta villasukkaprojektistani jäi jäljelle niukasti yli puoli kerää rusehtavaa pikkusiskoa ja kun varastoista läytyi vielä yksinäinen kerä saman merkin valkoista villalankaa, päätin tehdä vielä toisetkin sukat varastoon.

Pitsisten sukkien myötä olen ihastunut todella varpaista varteen neulottaviin sukkiin. Langan menekkiä kun voi hieman tarkkailla tekovaiheessa jolloin on mahdollista kuluttaa langat mahdollisimman loppuun. Kun se muuttuvin osa eli varsi neulotaan viimeisenä saa työstä maximi kokoisen, eikä tarvitse elää oman (olemattoman) lankamäärän arviointitaidon armoilla. Apuna hommassa käytän keittiövaakaa, jotta toiseenkin sukkaan jää tarpeeksi materiaalia.

Olin tyytyväinen niihin edellisiin sukkiin ja näistäkin tuli kivat. Ohuissa villasukissa ei neulos pääse painamaan ja ne on helpompi sujauttaa kenkiin. Tosin se kestävyys saattaa olla miinuspuoli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan projekti oli mukava välityö, mutta nyt on jo pakko hieman hillitä sukkamaniaa, ettei me hukuta villasukkiin joita kukaan ei käytä. Ehkä seuraavaksi voisi aloittaa jonkun isomman työn?

Kipeät hartiat

Vauvan imettämisen ohella opinnäytetyön kirjoittaminen ja käsityöprojektejen nypertäminen on saanut hartiaosaston jokseenkin jumiin. Ongelmaa helpottamaan päätin tehdä lämpötyynyn. Meillä on joskus ollut kauralla täytetty, ihan kaupasta ostettu versio, mutta tällä kertaa tyyny syntyi  niistä trvikkeista, mitä kaapista sattui löytymään. Joulusta jääneestä puuroriisistä tuli hyvä täyte tyynylle ja puuvilla kangaspalat löytyivät omista kangaskätköistä. 

Tunnin verran tuota varmaan tein ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Poikittaissuuntaisten ompeleiden ansiosta riisit pysyvät tasaisesti ja lämmittävät myös sitä niskaa. Tosin riisiä taisi tulla hieman liikaa, sillä kiinni ompeleminen tuotti ongelmia varsinkin tuolla budjettikoneella, jolle pelkästään neljä kerrosta kangasta tuntuu olevan liikaa... Kyseinen kuviollinen puuvilla on niitä aarteita, joita on huolellisesti marinoitu odottamaan oikeaa projektia. Nyt en enää malttanut odottaa, mutta jäipä tuosta vielä toiseenkin projektiin ihanuutta!