Tarve neulontaa vauvalle

Meillä oli tarvetta uusille vauvan tumpuille ja sukille, joten puikot käteen ja hommiin! Langaksi löytyi Lankamaailmasta ostettu ohut Emile akryylilanka, jota oli sen verran vähän varstoissa, ettei siitä isompaa työtä olisi syntynytkään. Puikoiksi ostin ihan vartavasten Knitpron Zingit koossa 2.0. Nämä Zingit oli oikeen mukava uusi tuttavuus: kevyet ja taipumattomat, mutta eivät kuitenkaan nihkeät kuten perinteiset alumiini puikot. Plussaa tietysti oli, että koossa 2.0 oli näin herkullinen väri!

Zingit siis toimivat, mutta Emile oli sen sijaan pettymys. Mukavan pehmoinen lanka nukkaantui käytössä jo ihan muutaman käyttökerran jälkeen, mikä tietysti harmittaa, kun rakkaudella näitäkin sukkia ja tumppuja nyhersin. Malli on oma ja uutena tekniikkana kokeilin kierrettyä joustinneuletta ja ristiin vahvistettua kantapäätä. Molempia tulen varmasti käytämään myöhemminkin. Mukava pieni välityö, jonka ansiosta lankavarastoissa on yksi lankamerkki vähemmän. Tosin hetki kesti että sain langat mahdollisimman sopivasti käytettyä loppuun viimeiseksi tekemiini tumppuihin... 

Ylhäältä alas neuletunika vauvalle

Vauvan vaatteiden neulominen on erityisen mukavaa puuhaa: voi kokeilla kaikkea uutta ilman pelkoa isoista purkutöistä. Siispä kokeilin ihan ensimmäistä ylhäältä alas neulottavaa puseroa pienessä koossa. Langaksi valikoitui edelleen hamstrattuja akryylilankoja, kun ne olivat juuri sopivia niin materiaaliltaan kuin hintatasoltaan tähän kokeelliseen yritelmään. Kyseinen lanka on siis ihan Novitan Ipanaista, jota olen löytänyt Prismasta puoleen hintaan (enkä ole pystynyt vastustamaan kiusausta). Kerta oli muuten ensimmäinen kun Ipanaisesta neuloin ja oli akryylilangaksi ihan kelpo kokemus. Pesuunkin tämä työ on jo ehtinyt, eikä siinäkään ollut mitään ongelmia.

Ylhäältä alas neulottavista puseroista olen lueskellut (lähinnä täältä Ullalta), sekä tietysti kuvia muiden tekemistä puseroista katsellut. Aikani asiaa pohdittuani päädyin tekemään tämän työn ilman ohjetta. Ehkä olen vähän uhkarohkea, mutta pidän ajatustyöstä neulomisen lomassa, eikä ohjeiden tulkitseminen oikeen houkuta muutenkaan. Nyt projektin jälkeen olisin ehkä tehnyt hihojen lisäykset vähän toisella tavalla, mutta ihan mukava tästäkin tuli. Pääntiessä on palmikkojoustinneuletta, muuten hihansuut ja helma on vain käännetty. Taskut tein lopuksi kun työ selvästi kaipasi vielä jotain jujua.

 Huomasipa  työtä pingottaessani myös, että käsialani on huomattavasti epätasaisempaa tasossa, kuin suljettuna tehdyssä neuleessa. En ole pitkään aikaan tehnyt tasoneuleita, joten yllätyin vähän. Pitänee vähän harjoitella. :D

Väritutkielma neuloen

Lomaviikon jälkeinen viikko tuntuu aina menevän kuin unessa, eikö? Me olimme pitkään kaivatulla hengähdystauolla maan keskiosissa sukuloimassa. Matka oli todella rentouttava ja nyt olo on taas huomattavasti levänneempi. 

Matkatyöksi otin mukaan jo kotosalla aloittamani jämälanka peiton. Varastossani on jo useita vuosia pyörinyt tämä pienehkö laatikko jossa säilytän kaikkia jämälankakerien jämälangan loppuja. Siis niitä materiaaleja joita on ihan liian vähän mihinkään järkevään työhön. Nykyään yritän kyllä käyttää kaikki langat mahdollisimman loppuun jo varsinaista työtä tehdessäni, eli muutan ohjetta sitä mukaan kun näen käytettävissä olevan materiaalin määrän suhteessa työhön. Silti näitä pikku töpsyköitä tuntuu aina jäävän.

Olin jo jonkun aikaa ajatellut että voisin neuloa pienen peiton pienemmälle koirallemme, joka rakastaa torkkupeittoja, kunnes keksin että näistä jämälangoistahan se tietysti syntyy. Siispä kokeilin Instagramista bongaamaani kavennustilkkupeittoa (en todellakaan tiedä mikä tämä oikealta nimeltään on...) ja se tuntui hyvältä taktiikalta tuhota mysteeri kasa erilaisia ja erimääräisiä lankoja. Ensin mietin tekeväni ihan perinteisen iloisen kirjavan sommitelman, mutta jotenkin sävyjen erilaisuus alkoi epäilyttää  ja yritin keventää ongelmaa liukuvilla väreillä.

Peittoa oli älyttömän mukava tehdä koska päätin värit rivi kerrallaan lankojen riittoisuuden mukaan. Pohtimista siis riitti mallin yksinkertaisuudesta huolimatta koko työn ajaksi. Lopuksi virkkasin vielä ihan vihoviimeiseet langat peiton reunaan, joten ihan muutamaa akryylitöpsykkää lukuun ottamatta kaikki langanpätkät ja kaksi hieman isompaa kerää (jotka eivät kuvassa näy) katosivat työhön. Laitoin työhön ihan iloisesti kaikki langat paksuudesta huolimatta, vaikkakin suurin osa taisi olla Nallen ja Seiskaveikan paksuista tavaraa. Työn painoksi tuli lopulta 405 grammaa.  

Koira on tyytyväinen, mulla on yksi tyhjä laatikko (jes) ja meidän omat torkkupeitot on pelastettu (ehkä). Hyvin meni! 

Tosin onnistuin tuomaan reissulta 600g uutta lankaa... ups

Mandaloita keittiössä

Mieheni hyvin harvoin pyytää mitään projektirintamalla, mutta raahattuani meidän kauhtuneilla pannulapuilla kalusteita paikasta toiseen - siis sisustettuani - toinen tokaisi, että voisin ehkä tehdä uudet tilalle. Asia oli kyllä pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta tämä kehotus sai minut tarttumaan tuumasta toimeen.

Pyörittelin jonkun aikaa mielessäni kangasvarastojani ja lopulta projektiin valikoitui farkkua ja vaaleanpunaista puuvilla ruutukangasta. Sisukseksi leikkelin loput huovuttuneesta torkkupeitosta. Kun kerran rupesin touhuun, suunnittelin samaan syssyyn sekä patakintaat, että pannulaput samaan sarjaan. Ensin tein kintaat ja niiden tekeminen oli... noh, mielenkiintoista. Järkevä olisin ollut jos olisin vaivautunut katsomaan valmita kintaita tai jotain ohjetta. Pienistä suunnitteluunn liittyvistä vaikeuksista huolimatta niistä tuli oikein passelit, vaikkakin jokseenkin simppelit.

Patalappuihin halusin jotain koristeita, ovathan ne muten hyvin yksinkertaiset tehdä. Koska halusin tutustua paremmin uuteen ompelukoneeseeni, päädyin kokeilemaan koristeompelua ja piirtämään elämäni ensimmäisen mandalan. Koristeet toteutin toistamalla mandalaa kaavapaperille ja ompelemalla paperin päältä. Muuten toimiva kikka, mutta kaavapaperilumisade oli melkoinen paperin repimisvaiheessa. Lisäksi ompelin elämäni ensimmäiset teret patalappujen reunaan ja niissä sisuksena on yli jäänyttä ontelokudetta. Kiinnittäminen olikin sitten mielenkiintoisempi projekti mitä olin kuvitellut. Mandaloista ei tosiaan tulleet ne kaikista siisteimmät, kun nuo pyöreät muodot eivät meinanneet millään luonnistua, mutta muuten olen aika tyytyväinen, etenkin näihin patalappuihin. Kone toimii kuin unelma ja kun ohjaajan taidot hieman kehittyvät, uskon että meistä tulee vielä hyvä parivaljakko! :)

Kääntöpöksyt

Olen niitä käsityön harrastajia, jotka eivät pysty pitämään montaa projektia työn alla, koska liiallinen kypsyttely tappaa innostuksen totaalisesti... Niinpä maaliskuussa otin asiakseni tehdä keskeneräiset työni loppuun, vaikkei niitä nyt ihan hirveää määrää ollutkaan. Tänä aamuna sitten heräsin karmivan todellisuuteen; minulla ei ole yhtään työtä aamukahvin kanssa nyperrettäväksi! Pitää korjata asia ensitilassa...

Yksi loppuun saattamistani projekteista oli "villahousut" pienelle. Materiaaliksi valikoitui Lankamaailman alelaarista rakaushormoonihöyryissä kahmittua akryylilankaa. Yleensä en ole akryylin ystävä, mutta tuo raskaus sekoitti pääni siinä suhteessa, että kyseisiä lankoja tuli kahmittua useampaan otteeseen. Nyt sitten saan pähkäillä mitä niistä tekisi.

Projekti lähti käyntiin kun viimein älysin että olemassa on sellainenkin asia kuin lankadominanssi. Kirjoneuletta piti siis päästä heti kokeilemaan, mutta kävi mielessä, ettei langanjuoksuista aiheutuva joustamattomuus ole hyvä juttu vauvan housuissa. Asiaa paikkaamaan päätin toteuttaa housut onteloneuleena. En itseasiassa tiedä toimiiko tuo lankadominanssiteoria onteloneuleessa, langanjuoksuja kun ei tule. Silti pidin langat kuuliaisesti samassa järjestyksessä työn aikana.

Onteloneuleen tekeminen kaikkine langan vaihtoineen oli jokseenkin hidasta. Työtä olisi varmaan helpottanut valmis malli, mutta laiska kun olen, en sellaista jaksanut etsiä. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikkakin käyttöön pääsyä nämä saavat vielä aika kauan odotella. Tein nimittäin housut tarkoituksella isoiksi, jotta mahdolliset laskuvirheet eivät haittaisi. (Niitähän minulle usein tulee.)

Lankaa näihin meni noin 100 grammaa, joten vielä muutamat työt noista langoista tulee... Kaappiin kun  taisi jäädä vielä noin kuusi 50 gramman kerää.

Ekakertalainen nyplää

Tämän vuoden ensimmäinen uusi tekniikka on nypläys. Kauan olen himoinnut tämän tekniikan kokeilua, mutta menoa on hieman hidastanut joukko (hintavia) tarvikkeita, jotka piti hommata, ennen kuin tosi toimiin päästiin. Ennen joulua viimein löysin sopuhinnalla tarvikkeet, joilla pääsin aloittamaan kokeilut, eli nypläystyynyn ja nypylöitä. Uuden harrastuksen aloittaminen oli helppoa, kiitos Raumalacen mahtavien verkkosivujen, joiden avulla opettelin alkeet. Tosin käytettyinä ostamieni tyynyn ja nypylöiden mukana tuli valmiiksi puolattua lankaa, joiden paksuus ja materiaali jäi hieman mysteeriksi, enkä nyt tiedä olenko käyttänyt niitä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Raumalacen lyhyiden perusharjoitusten jälkeen halusin kokeilla jotain vähän isompaa työtä, joka kuitenkin olisi tarpeeksi yksinkertainnen harjaantumattomalle kädelle. Muokkasin sitten saman sivuston neliöliinan reunapitsistä suoran pitsin ja aloin kieputella. Alun perin tavoitteena oli metrin pituinen reunapitsi myöhempää käyttöä varten, mutta matkan varrela ajatus muuttui tietyn lankavahvuuden mahdollisimman perusteelliseksi kuluttamiseksi. Lopputuloksessa molemmat tavoitteet taidettiin saavuttaa.

Nypläys tekniikkana on jokseenkin tarkkuutta vaativaa, joten tälläisella hutiluksella niitä virheitä tuli - ja paljon. Purin tekelettä taas tämän työn aikan erityisen paljon, enkä edes kaikkia virheitäni jaksanut setviä, koska koin purkamisen työlääksi. Usein nimittäin virhe kostautui vasta huomattavasti  sen tekemisen jälkeen, niin että olisi saanut purkaa aika roimasti jotta sen olisi saanut selvitettyä. Toinen haastavaksi kokemani teema nypläyksessä oli keskeneräisen työn säilyttäminen. Tyyny kun on iso ja meillä on pieni kaksio joka mutenkin on tupaten täynnä. En myöskään omista sopivaa jalkaa tyynyn alle, joten työn parissa tuli nyhjättyä olohuoneen matalalla pöydällä, mikä teki työergonomian kyseenalaiseksi. Nyt sormet syyhyäisi jo vaativampien töiden pariin, mutta en ole vielä törmännyt sopiviin ohjeisiin, jotka kiinnostaisivat. Onko teillä jotain vinkkejä? :)

Putkilotyyny

Uusi ihana ompelukoneeni saapui, joten ylimääräinen vapaa-aika on mennyt sitä suristellessa. Paljon on tullut tehtyä tarveompelua, joista ensimmäisenä esimerkkinä syntyi tämä putkilotyyny. Pötkötellessäni vauvan kanssa olen kaivannut tyynyä pienen selän taakse, joka ei veisi koko sänkyä.

Päällisen kangas on myös yksi niistä pitkään hillotuista aarteista ja se löytyi viime kesän Oulun matkalta Ompelun ihanuudesta. Sen verran innoissani olin uudesta ompelukoneestani etten oikein malttanut kohdistella kankaita kunnolla joten kiinnityspuolella kuviot on ikäänkuin väärin päin. Sisätyynyn tein vanulevyista ja vanhasta lakanasta jotta tyynyyn tulisi vähän painoa.

Olen aika tyytyväinen tähän projektiin ja erityisesti siihen kuinka kiva uudella koneellani on ommella! Eiköhän näitä ompeluprojektejakin ala tulla enemmän tuollaisella kaverilla. :)

Lankakoti

Edellistä koiran kakkapussitelinettä virkkaillessani minulle tuli jo idea seuraavasta työstä. Meidän haukuista toinen on erityisen karvainen ja joten kaikki lankani ovat muutaman projektipäivän jälkeen kuorrutettuja valkoisilla koiran karvoilla. Karvat tuppaavat sitten päätymään töihin ja kun ne on kerran virkannut tai neulonut neuleeseen, on niitä melkein mahdotonta saada irti. (Siinä kakkapussitelineessäkin on noin miljoona karvaa vaikka kuinka yritin niitä ennen ja jälkeen virkkaamisen poistaa.)

Tällä kertaa yritän ratkaista ongelmaa lankakodilla. Toteutus oli jokseenkin samallainen kun siinä edellisessäkin työssä, paitsi että rautalanka kulkee läpi koko työn. Tähän meni siis muutaman puuvilla lankakerän jämän lisäksi kaikki varastoista löytynyt paksumpi rautalanka.

Tiedätte varmasti että blogissa on aina kiva hehkuttaa, kuinka kivasti työ eteni ja kuinka tyytyväinen on lopputulokseen? No. Täytyy myöntää että tämä ei ollut se lempityöni. Rautlangan kanssa virkkaaminen oli jokseenkin rasittavaa ja valitsemissani puuvillalangoissa oli himppasen liian vähän kierrettä. Rautalangan säännöstely sopivalle kireydelle oli myös haastavaa, eikä lopputuloskaan ollut ihan priima, varsinkin kun rullattuna olleeseen rautalankaan jäi aaltoja vaikka yritinkin suoristella sitä. Langatkin loppuivat kesken tehdessäni kantta rakennelmalle, joten otin työhön mukaan vielä yhden uuden värin loppu metreillä. Lisäksi ehdin jo tajuta, että tästä mallista työtä ei niin vaan oteta matkalle mukaan. Tosin itse en ko. ominaisuutta juuri nyt kaipaa.

Lopputulos näyttää vähän käärmeenlumoajan korilta. :D Toivotaan kuitenkin, että tämä oikeasti auttaisi havaitsemaani ongelmaan.

Ystävänpäivänä

Sain mieheltäni viime syksynä pitkään kuolaamani Winsor & Newtonin vesivärit extempore -lahjaksi. (Ihana mies <3) Vaikka olen joskus ollut kovakin piirtämään, on tämä maalauspuoli jäänyt hieman tuntemattomammaksi osa-alueeksi. Näin inspiroivat värit saatuani on tilanne kuitenkin korjaantunut, sillä näillä on tullut maalailtua jos jonkin moista juttua. 

Ystävänpäivän kunniaksi maalasin kukkaseppelesarjan muutamalle ystävälle lähetettäväksi. Sen verran isotöisiä nämä olivat ettei ihan koko osotekirjalle riittänyt aikaa korttien maalailuun, mutta näitä muutamaa oli kyllä rentouttava väkertää vauvan nukkuessa. 

Näiden sanojen myötä mukavaa ystävänpäivää itse kullekkin! :)

Iloinen koiran kakkapussiteline

KWJämälanka teema jatkuu edelleen, mutta tällä kertaa käsittelyn pääsi puuvilla osasto. Olen pitkään kuvitellut ompelevani haukkujemme tarvepusseille jonkun näköisen pussukan joka olisi helppo laittaa eteisen naulakkoon passiin. Ompelu on kuitenkin tuolla koneella tuntunut ikävältä, eikä oikeanlaista kangastakaan löytynyt kätköistä. Yksi uneton yö se sitten iski: miksen virkkaisi pussia? Vauvan kanssa virkkaaminen käy helpommin ja lankaa löytyy kätköistä jos jonkin moista!

Mallin mietiskelin yön pikkutunteina jo valmiiksi ja langat valikoin niin, että saisin käytettyä mahdollisimman pieniä keriä pois. Niinpä väreistä tuli aika sekalaiset ja yritinkin hieman rauhoittaa tunnelmaa uhraamalla viimeiset mustat langat työn keskivaiheille. Kätköistä löytyi vielä viime vuonna itse punottua nyöriä joka kelpasi sulkumekanismiksi. Mieskin innostui teknisestä kehitelmästäni sen verran, että ehdotti metalli klipsiä ripustamisen helpottamiseksi. Pitihän se sitten saada työhön mukaan...

Pussukka on vahvistettu rautalangalla, jotta kakkapussirulla pääsee pyörimään sen sisällä. Jostain syystä tämä työ sai monesti hymyn huulille. Ehkä tämä on osoitus halvasta huumorintajusta, mutta pussista tuli niin pirtsakka, että sen käyttötarkoitus saa ihan uuden näkökulman...

Jämä langoista pikkuraita sukat

En varmaan ole ainoa, joka kokee puolitäydet löllöt lankakerät epäinspiroivina? Taannoisesta villasukkaprojektistani jäi jäljelle niukasti yli puoli kerää rusehtavaa pikkusiskoa ja kun varastoista läytyi vielä yksinäinen kerä saman merkin valkoista villalankaa, päätin tehdä vielä toisetkin sukat varastoon.

Pitsisten sukkien myötä olen ihastunut todella varpaista varteen neulottaviin sukkiin. Langan menekkiä kun voi hieman tarkkailla tekovaiheessa jolloin on mahdollista kuluttaa langat mahdollisimman loppuun. Kun se muuttuvin osa eli varsi neulotaan viimeisenä saa työstä maximi kokoisen, eikä tarvitse elää oman (olemattoman) lankamäärän arviointitaidon armoilla. Apuna hommassa käytän keittiövaakaa, jotta toiseenkin sukkaan jää tarpeeksi materiaalia.

Olin tyytyväinen niihin edellisiin sukkiin ja näistäkin tuli kivat. Ohuissa villasukissa ei neulos pääse painamaan ja ne on helpompi sujauttaa kenkiin. Tosin se kestävyys saattaa olla miinuspuoli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan projekti oli mukava välityö, mutta nyt on jo pakko hieman hillitä sukkamaniaa, ettei me hukuta villasukkiin joita kukaan ei käytä. Ehkä seuraavaksi voisi aloittaa jonkun isomman työn?

Kipeät hartiat

Vauvan imettämisen ohella opinnäytetyön kirjoittaminen ja käsityöprojektejen nypertäminen on saanut hartiaosaston jokseenkin jumiin. Ongelmaa helpottamaan päätin tehdä lämpötyynyn. Meillä on joskus ollut kauralla täytetty, ihan kaupasta ostettu versio, mutta tällä kertaa tyyny syntyi  niistä trvikkeista, mitä kaapista sattui löytymään. Joulusta jääneestä puuroriisistä tuli hyvä täyte tyynylle ja puuvilla kangaspalat löytyivät omista kangaskätköistä. 

Tunnin verran tuota varmaan tein ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Poikittaissuuntaisten ompeleiden ansiosta riisit pysyvät tasaisesti ja lämmittävät myös sitä niskaa. Tosin riisiä taisi tulla hieman liikaa, sillä kiinni ompeleminen tuotti ongelmia varsinkin tuolla budjettikoneella, jolle pelkästään neljä kerrosta kangasta tuntuu olevan liikaa... Kyseinen kuviollinen puuvilla on niitä aarteita, joita on huolellisesti marinoitu odottamaan oikeaa projektia. Nyt en enää malttanut odottaa, mutta jäipä tuosta vielä toiseenkin projektiin ihanuutta!

Sukat. Minulle.

Avauduinkin ehkä jo siitä, ettei miellä oikeen käytetä villasukkia. Nyt kuitenkin jäin sen verran koukkuun pitsisiin villasukkamalleihin, että halusin itsellenikin yhdet. Tosin lähinnä kirjoneulesukkia tehtailleena mallin valinta ja työskentelyn aloittaminen oli niin vaikeaa, että purin enismmäiset kolme versiotani ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Tämänkin jälkeen sukkia neulottiin ja purettiin melkein samaan tahtiin, joten jo mietin että tulevatkohan ne koskaan valmiiksi. Tulivathan ne.

Langaksi valitsin kätköistäni Novitan pikkusiskoa, jota olin hamstrannut, ilmeisesti jostain alelaarista, juuri sopivan määrän. Pikkusiskosta en ole ennen tehnytkään sukkia joten vähän jännittää, miten nuo käytössä kestävät... Mallikerran yhdistelin Suomalaisen aleista löytämästäni neulekirjasta ja pikku palmikoista. Varren suuhun kokeilin harkkoreunaa, mutta en siihen oikeen ihastunut ja vaihdoin reunan ihan tavalliseen kaksinkertaiseen joustinneuleeseen. 

Lukuhetkiin

Toinen viime vuodelta kesken jääneistä töistä oli kirjanmerkki esikoisen iltasatukirjan väliin. Aloitin tämän jo viime kesänä, mutta koska halusin kirjailla työhön esikoisemme nimikirjaimet ja syntymäpäivän, sai työ odottaa ensin neidin syntymää, sitten nimen päättämistä ja lopulta joulukiireet estivät työn loppuun saattamisen. Nyt se on kuitenkin viimein valmis ja ensimmäinen iltasatukirjakin on jo luettu. Täytyy myöntää että mies nauroi kun aloin ääneen lukemaan meidän viikon ikäiselle, mutta on nyt jo tottunut hommaan. Tytöstä en tiedä, mutta omasta mielestä on niin kivaa lueskela yhdessä, että kai se on sallittua. ;)

Ristipistotyöt ovat olleet yksi suosikki tekniikoistani jo pitkään. Niitä kun on aika vaikea varsinaisesti pilata ja siisti jälki on taattua kunhan vaan tarkasti pistelee (tai purkaa sitten kun on pistellyt väärin). Homma onnistuu myös, vaikka ei olisi ihan päättänyt mitä on tekemässä kun aloittaa. Tosin isot työt ovat tosi työläitä, mutta näitä pikku juttuja on kiva värkkäillä iltaisin telkkaria "katsellessa". Ohjelmasta ei välttämättä muista paljoa...

Idea muistokirjanmerkille tuli jo edellisenä kesänä, jolloin pistelin saman tyylisen häidemme kunniaksi omaan käyttöön. Kirjanmerkki on ollut siitä lähtien kovassa käytössä kunnes se mystisesti katosi joulun alla. Toivon vielä, että se palaa keskuuteemmme.

Toiselle puolelle kirjailin norsuja. Kontrasti  vaalean punaisen taustan ja vaalean harmaiden norsujen välillä olisi saanut olla isompi, mutta juuri tässä kohdassa lankavarastossani on selvästi puutteita... Tämä täytyy selvästi jossain vaiheessa paikata. Tammikuun ostolakko on muuten pitänyt, vaikka ihan helppoa se ei ole ollut...

Chevron sukat

Innostuin nyt näistä chevron kuvioista niin että halusin kokeilla miten ne taipuvat villasukissa. Niinpä yhtiin pukin konttiin päätyneistä kappaleista tuli kyseiset kuviot. Sukat voi toteuttaa ihan millä ohjeilla tahansa, mutta silmukka määrän tulee olla neljällä jaollinen, jotta kuvio jatkuu koko sukan ympäri. Langat on Gjestalin Maijaa: tumman punaista meni vajaa kaksi, vaaleaa noin kerä sukkapariin. Ainoa haastava kohta oli kiilakavennukset joiden jälkeen kuvion tulisi jatkua normaalina, muuten sukat syntyivät mukavasti ja jouhevasti.

Työaika: 24h

Haastavuus: **

Kokeilin: Lasi- ja posliinitussit

Joulun alla oli hyvä kokeilla varastoihin kertyneitä jännittäviä työvälineitä. Yksi uusista tuttavuuksista oli lasille ja posliinille tarkoitetut Porcelain painter tussit, jotka kotiutin jo kesällä Suomalaisesta kirjakaupasta. Glögipullon kaveriksi koristelin muutaman mukin pukin konttiin. Apuna käytin ruutupaperia, jotta kuviointi tuli suoraan ja tasaisesti. Tussit osoittautuivat älyttömän helpoiksi käyttää, vaikkakin taitavat olla aika herkkiä kuivumiselle. Kuivuminen puolestaan heikensi värin juoksevuutta ja vaikeutti aika lailla koristelua. Ratkaisin ongelman pesemällä surutta irtoavan tussin pään ja kuivaamalla sen huolellisesti ennen paikoilleen laittoa. Tämä auttoi :) Koristelu oli kivaa ja terapeuttista, joten suosittelen sitä kaikille piirtämisen ystäville, jos ei muuten niin koristelee vaikka omat ruokalautaset kun alat kaivata vaihtelua!

Työaika: 1-2 h/muki

Työn haastavuus: *

Tarvitset:

Mukin (kuvan mukit on Stockan Casa sarjaa)

Posliinitusseja

Ruutupaperia

Kaksipuolisia teippiä

Esim. Askarteluveitsi virheiden korjaamista varten

1. Tarkista että koristeltava pinta on puhdas. Leikkaa ruutupaperista sopivan korkuinen ja levyinen pala, jotta se yltää mukin ympäri ja on hieman matalampi kuin mukin korkeus. Kiinnitä paperin yläreunaan kaksipuolinen teippi. Rullaa paperi paikoilleen käyttämällä apuna pöytää ja kääntämällä kuppia jotta saat asennettua paperin suoraan.

2. Keksi erilaisia kerroksia ja koristele. Ruutujen avulla saat kuviot tasaisesti. Kun kerros on valmis, irroitta paperi, leikaa alareunasta haluamasi määrä ja kiinnitä uudelleen.

3. Virheiden sattuessa anna tussin kuivua ja rapusta kuvio pois esim. askarteluveitsellä.

Chevron -kuvioinen vauvan torkkupeitto

Esikoistamme odotellessa minulla oli hyvää aikaa näperrellä kaiken moisia projekteja. Tämä chevron torkkupeitto tulokkaalle oli yksi alkukesän tekeleistäni, jota virkkaillessa oli mukava haaveilla tulevasta pienokaisesta ja uudesta elämästä äitinä. Laitan nyt ohjeen tänne, koska se tuo mieleen niin mukavia muistoja ja luulen, että kuosi on käytettävissä myös monissa muissa tulevissa projekteissa. Virkaten malli onnistuukin kätevästi, kun vaan alkuun pääsee, ja sopii vaikka iltapuhteeksi telkkarin katselun lomaan.

Langat valitsin jo ennen kun meillä oli sukupuoli tiedossa ja halusin työ ohessa hieman tyhjentää silloinkin pursuilevia varastojani. Pääädyin sitten valitsemaan Lankamaailmasta alennuksesta hamstaraamiani sinisiä lankoja ja täydentämään valkoisella ja rusehtavallalangalla. Tosin laskin langan kulutukseni niin päin puuta, että tädennykseksi ostamiani lankoja taitaa edelleen olla jäljellä vaikka moni muukin projekti on niistä syntyntyt. Se siitä lankavaraston tyjentämisestä (ups). Ohjeen torkkupeitto on siis vauvalle mitoitettu ja siitä tulee noin 90cm x 70 cm.

Työn haastavuus:  ***
Työaika: 150h 

Tarvitset:
Puuvillalankoja:
Valkoista n 200g (V)
Vaalensinistä n 200g (VS)
Tumman sinistä n 70 g (TS)
Rusehtavaa n 100g (R)
Virkkuukoukku nro 2,5 tai 2,75

1 krs Luo vaaleansinisellä pohjaksi 280 ketjusilmukkaa. Tässä sopii toki olla tarkkana, ettei joudu fuskaamaan seuraavalla rivillä... Virkkaa vielä 1 kjs ennen kuin käännät työn.

2 krs 1.Virkkaa kaksi kiinteää silmukkaa (ks) toisiksi ja kolmanneksi virkkuukoukkua lähimmäisiin ketjusilmukoihin. 

2. Jätä yksi kjs virkkaamatta (kavennus).

3.Virkkaa 11 ks.

4. Virkkaa seuraavaan kjs:n  kolme kiinteää silmukkaa (siis lisää kaksi silmukkaa samaan ketjusilmukkaan)

5. Virkkaa 11 ks.

6. Jätä yksi kjs virkkaamatta.

7. Toista kohtia 2-6 vielä 11 kertaa, jolloin mallikertoja on yhteensä 12.

8. Virkkaa viimeiseen kahteen kjs kiinteät silmukat.

9.Virkkaa yksi kjs ennen käännöstä.

Huomaa, että kuvassa näkyy kohdat 2-6 kaksi kertaa.

Kaikki loput kerrokset ovat samanlaisia kerroksen 2 kanssa paitsi että uudeet silmukat tietysti virkataan kiinteisiin silmukoihin eikä ketjusilmukoihin. Yhtä väriä raitaan tulee aina 12 kerrosta. Värit raidoissa menevät näin: VS, V, R, VS, V, TS, VS, V, R, VS, V, TS, VS, V, R, VS, V. Tummennettu mallikerta siis kolmesti paitsi viimeisellä kierroksellä tummansininen raita jää tekemättä. Viimeistele päättelemällä langan päät joita et ole virkannut työn sisään ja pingota huolella.

Uuden vuoden lupailuita...

Kun edellinen vuosi on vedetty pakettiin, on aika tehdä suunnitelmia alkaneelle vuodelle. Uusi vuosi on mitä ihaninta aikaa juuri suunnitelmien tekemisen kannalta joten tässä näitä sitten on!

1. Joulun yli venyneen suursiivouksen lopputulemana aijon keventää käsityövarastojani. Sekä lanka, kangas että askartelukätköni ovat niin täynnä että useammasta kuin yhdestä laatikosta ei mene kansi kiinni. Joulualeissa kävi myös tänä vuonna köpelösti ja yksi pussillinen ostoksia on edelleen purkamatta, sillä tiedän ettei niille olisi oikeastaan tilaa.. :'D Siispä otan käyttöön käsitölaskurin (laitan tänne blogiin jos vain saan) ja pidän ainakin tammikuun täysin hamstrausvapaana!

2. Laitan useammasta tekeleestä blogimerkinnän. Vastapainoksi kaikista töistä ei tule ohjeita, koska niiden kirjoittaminen vie kamalasti aikaa. Haluan kuitenkin, että tänne jäisi muisto useammasta työstä, jotta niihin voi halutessa palata uudelleen.

3. Kokeilen tänä vuonna ainakin kolmea uutta tekniikkaa. Ensimmäiseen onkin jo tavarat hankittuna, enkä malta odottaa että pääsen kokeilemaan!

4. Jotta hamstrauksen vähentämistavoiteeni ei kaataisi Suomen (ja EU:n) taloutta sijoitan kätköjä tyhjentämällä säästetyt varat johonkin jota oikeasti tarvitsen ja ostan uuden ompelukoneen (ja tällä kertaa en osta sitä halvinta vaan jonkun järkevän joka on hinta-laatusuhteeltaan hyväksi havaittu).

5. Ennen kuin aloitan mitään uutta vien päätökseen ne muutamat keskeneräiset työt jotka viime vuodelta jäi.

Eiköhän näillä päästä alkuun!

2014 koekilin kreppikukkien valmistusta. Mitähän sitä tänä vuonna keksisi?