Toinen viime vuodelta kesken jääneistä töistä oli kirjanmerkki esikoisen iltasatukirjan väliin. Aloitin tämän jo viime kesänä, mutta koska halusin kirjailla työhön esikoisemme nimikirjaimet ja syntymäpäivän, sai työ odottaa ensin neidin syntymää, sitten nimen päättämistä ja lopulta joulukiireet estivät työn loppuun saattamisen. Nyt se on kuitenkin viimein valmis ja ensimmäinen iltasatukirjakin on jo luettu. Täytyy myöntää että mies nauroi kun aloin ääneen lukemaan meidän viikon ikäiselle, mutta on nyt jo tottunut hommaan. Tytöstä en tiedä, mutta omasta mielestä on niin kivaa lueskela yhdessä, että kai se on sallittua. ;)
Ristipistotyöt ovat olleet yksi suosikki tekniikoistani jo pitkään. Niitä kun on aika vaikea varsinaisesti pilata ja siisti jälki on taattua kunhan vaan tarkasti pistelee (tai purkaa sitten kun on pistellyt väärin). Homma onnistuu myös, vaikka ei olisi ihan päättänyt mitä on tekemässä kun aloittaa. Tosin isot työt ovat tosi työläitä, mutta näitä pikku juttuja on kiva värkkäillä iltaisin telkkaria "katsellessa". Ohjelmasta ei välttämättä muista paljoa...
Idea muistokirjanmerkille tuli jo edellisenä kesänä, jolloin pistelin saman tyylisen häidemme kunniaksi omaan käyttöön. Kirjanmerkki on ollut siitä lähtien kovassa käytössä kunnes se mystisesti katosi joulun alla. Toivon vielä, että se palaa keskuuteemmme.
Toiselle puolelle kirjailin norsuja. Kontrasti vaalean punaisen taustan ja vaalean harmaiden norsujen välillä olisi saanut olla isompi, mutta juuri tässä kohdassa lankavarastossani on selvästi puutteita... Tämä täytyy selvästi jossain vaiheessa paikata. Tammikuun ostolakko on muuten pitänyt, vaikka ihan helppoa se ei ole ollut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti