Toilettipussi 1/2: virkkaamista

Vieraillessamme kesällä isovanhemmillani iski minuun totaalinen toilettilaukkukateus ihaillessani siskoni näppärää muumimammamallista pussia. Koska kyseessä oli kylkiäisenä saatu ihanuus, en tietenkään enää loydä samallaista, joten päätin että kokeilen itse tehdä jotain vastaavaa. Samalla sain hyvän syyn tutustua paremmin noihin nipsutin sulkijoihin, joiden hyödyntämistä käsitöissä en ole vielä ehtinyt kokeilla.

Lahtökohtana oli siis Tallinan matkalta hankittu iso nipsutin ja korillinen puuvilla lankoja. Olin ajatellut tehdä valko-pastellinsävytteisen puolipylväillävirkatun laukun, mutta jostain mystisestä syystä en saanut puolipylväitä oikeen toimimaan... Tuli vaan nuhruisen näköistä jälkeä, joten lopulta
luovutin ja työ tuli tehtyä kiinteillä silmukoilla.

Tarvitset (ulkokuori):

värikkäitä puuvilla lankoja 6 eri väriä (jämälangat käy tähän hyvin)

valkoista puuvillalankaa n. 100g (en tullut kyllä punninneeksi)

virkkuukoukku esim. 2,5

nipsutin sulkija

neula

1. Ompele puuvillalanka kulkemaan nipsuttimien reijistä. Hieman kokeiltuani tulin siihen tulokseen että lankoja kannattaa olla kaksi ja päättelu langat kannattaa jättää nipsukoiden reunoihin päättelemättä, jotta työtä voi tarvittaessa kiristää tai löysätä.

2. Aloita virkkaaminen metallin tasaiselta osalta. Omassa nipsuttimessani reijät olivat noin 1cm etäisyydellä toisistaan ja ohuehkolla langalla joka toiseen väliin riitti 1 s joka toiseen 2s.

3. Aloita uusi kerros aina samasta päädystä, n 1-2 langan väliä edellistä kierrosta aikaisemmin. Näin 

ollen loppupäähän tulee aika paljon päättelylankoja, mutta toisaalta virkkausrivit pysyy nätteinä, kun ei tartte kääntää työtä välillä. Varmista, että rivit pysyy suorina. Kun metallin kaarevuus lisääntyy, voit joutua aloittamaan monta riviä samasta reikienvälistä.  Päästyäsi metalliosan loppuun päätele ompelulangat solmilalla yhteen.

4. Tee toinen puoli samalla tavalla.

5. Yhdistä puolet muutamalla ylimääräisellä silmukalla, jotka on hyvä tehdä pääteltyihin ompelulankoihin. Aloitin aina värikkäät langat toiselta ja valkoiset langat toiselta puolelta, jotta ei tulisi isoja sivusaumoja. En tiedä oliko siitä mitään apua.

6. Lisää työn ulkoreunoissa niin haluamasi silmukka määrä, esim. 4s/krs (siis yksi jokaisessa reunassa) joka 8 krs, kunnes pussi on tarpeeksi leveä.

7. Kun työ on tarpeeksi levä ja korkea aloita pohja. 

• Tee seuraava laskutoimitus: työn leveys (mittaa pussin päältä) - nipsukkan leveys leveimmästä kohtaa.  (omassa työssäni 26cm-20cm=6cm)
• Jaa erotus 2:lla (työssäni 6cm:2=3cm)
• Mitaa montako silmukkaa työssäsi on yhdessä senttimetrissä. (omassani 1cm=3s)
• Kerro osamäärä äsken määrittämälläsi silmukkamäärällä (3cm x 3s= 9s) Tämä tarkoittaa että minun tullee kaventaa 9s jokaisessa kulmassa ennen ja jälkeen kulman, jotta pohjasta tulee suorakaide.

Siis: merkitse itsellesi pussin sivusaumat (2 kpl). Kavennukset tehdään joka kierroksella 8 kpl/krs niin monen kierroksen ajan, kun kavennettavia silmukoita on (omassani siis 9krs).

               1. krs virkkaa oma määräsi -2 (minulla 9-2=7) normaalisti kiinteääsilmukkaa. Tee tämän jälkeen kavennus virkkamalla kaksi seuraavaa silmukkaa yhteen. Virkkaa yksi kiinteä normaali silmukka, toista kavennus. Virkkaa normaalisti niin kauan, että jäljellä on oma määräsi silmukoita + 3 s jäljellä ennen sivusaumaa (minulla  9s+3s =12s) tee kavennus, virkkaa 1s nomaalisti toista kavennus. Virkkaa loput (7s) ennen sivusaumaa normaalisti. Toista toisella puolella työtä

               2. krs tee kuten yllä, mutta maaginen luku sivusauman jälkeiseen kavennukseen on nyt oma määrä - 3 (työssäni 9-3) ennen sivusaumaa tehtävän kavennuksen paikan voi laskea omaluku - 1s+3s

               3. krs sama paitsi oma määrä - 4 ja ennen sivusaumaa tehtävä kavennus on oma määrä - 2s +3s

jatka samalla tavalla kunnes maaginen luku on negatiivinen. Virkkaa viel yksi kierros niin, että kavennat kummankin sivusauman kohdalla 1s. Käännä työ nurinperin ja päättele loput silmukat niin että neulot kahden kerroksen silmukoiden läpi kerralla.

8. Viimeistele virkkaamalla ja kiinnittämällä lyhyt nauha josta pussin saa vaikka saunassa roikkumaan.

Työaika: n. 48 h

Haastavuus: ***

Liitutaulupurkit

Viimeisen parin vuoden aikana Tikkurilan liitutaulumaali on tullut meidän kodissa tutuksi. Pitkän lobbaamisen jälkeen onnistuin taivutella miehenkin pitämään työpöytämme vastaisen seinän maalaamista hyvänä idedeana, minkä jälkeen samaista maalia on mennyt muihinkin tarkoituksiin ihan kohtuudella. Puuta ihmeellisempiä pintoja en kuitenkaan ole sillä maalannut.

Koska malia löytyy edelleen varastosta, olen pohtinut sille sopivia käyttötarkoituksia. Tällä kertaa tartuin pensselin varteen ja maalailin kierrattämiäni pelti ja lasipurkkeja kokeilumielessä. Tikkurilan maalipurkissa (tai ainakin siinä osassa jonka jaksoin lukea) taidettiin puhua vain puupohjan maalaamisesta, joten vähän jännitin miten liukkaat materiaalit toimivat alustana.

Tarvitset:

purkkeja

kynsilakanpoistoainetta

pensselin

liitutaulumaalia

maalarinteippiä

sanomalehteä suojaamaan työskentelyalustaa

veitsen

liitutussin

1. Puhdista maalattavat alueet. Mahdolliset liimajäljet lähtevät kynsilakanpositoaineella. Suojaa maalarinteipillä alueet joita et halua maalata.

2. Maalaa halutut alueet. Kokeillut pinnat vaativat kaksi käsittelykertaa. Anna kuivua välissä. Laita mielummin liian vähän maalia, vaikka tulos ei olisikaan peittävä, sillä valumajälkien vaara on olemassa.

3. Poista teipit ja raaputtele teippien alle falskanneet maalit veitsellä tai vastaavalla. Omiani sain raaputella tovin, sillä en ilmeisesti vaan osaa laittaa maalarinteippejä niin, että ne pitäisivät. Onneksi kokeilluilta pinnoilta maali lähti ihan kivasti raaputtamalla (mutta ei niin helposti, että maali lähtisi itsekseen rapisemaan).

4. Viimeistele halutessasi liitutussilla.

Työhön kuluva aika: n 48h (kuivumisajan kanssa), aktiivinen tuunausaika n. 2h

Haastavuus: *

Kortintekijän synttärikalenteri

Ihailen niitä jotka vaivattomasti muistavat onnitella kaukaisempaakin tuttavaa merkkipäivän johdosta. Itse en siis kuulu tähän ryhmään ja välillä tuntuu, että jopa läheisimpien henkilöiden suurten päivien, saati sitten täyttyvien vuosien määrän muistaminen tuottaa hankaluuksia. Edes pöytäkalenterista ei ole ollut apua, sillä päivämäärien kopioiminen uuteen kalenteriin on osoittautunut tälle laiskimukselle liian isoksi hommaksi... Nyt väsäsin pienen vuoteen sitoutumattoman kalenterin muistin tueksi. Katsotaan josko siitä olisi apua!

Tarvitset:

Tikkurilan värikarttakortteja 12kpl

Valkoista kartonkia esim. 4kpl A4 kokoa

Viivoitin

Lyijykynä

Kumi

Liimaa

Musta tussi

Laminointi taskuja ja laite

Reijittäjä

Metallirengas

1. Leikkaa valkoisesta kartongista (huomasimpa muuten ettei stuccokartonki ole parasta mahdollista tähän hommaan, koska kortteihin on myöhemmin vaikea kirjoittaa) 12kpl 13cm x 10,5cm kortteja

2. Liimaa värikarttakortit valkoisille kartongeille ja kirjoita kuukausien nimet.

3. Laminoi kortit, leikkaa irti ja reijitä kulmasta.

4. Liitä yhteen metallirenkaalla.

5. Lisää läheistesi merkkipäivät oikeiden kuukausien kohdalle. Suosittelen permanenttitussia. Ainakin tärpätillä (ja ehkä kynsilakanpoistoaineella?) saa pyyhittyä tekstin pois, jos myöhemmin tulee muutoksia listaan.

Nimestä

Kesäisin meidän kissoilla oli tapana tuoda niitä lahjoja; puoliksi syötyjä hiiriä, rottia tai muita pieniä metsän elukoita. Eläinrakkaana ennenaikaisesti päättyneiden tarinoiden katselu sai monesti vedet silmiin, mutta kissan itsetyytyväinen ilme vaati kehuja. 

"Hienosti osasit!" 

"Onpa upea saalis!"

"Hyvä kissa!"

"Kiitos!"

Jo tuolloin olin innokas käsityö- ja askartelukokeilija. Suosikki kauppani oli tietysti Tiimari, josta ulos pääseminen oli aina työn ja tuskan takana. Eipä sinne vapaaehtoista ostosseuraa ilmoittautunut... Tuotoksia esittelin myös mielelläni ja yleensä uhrina oli siskoni. Vuosien saatossa siskolleni kehittyi ilkikurinen tapa kysyä esitellessäni uusinta tuotostani: "Pitääks sun rottaa kehua?" Pitihän sitä ja kyllä sisko kiltisti kehuikin.

Blogi on syntynyt rakkaudesta käsitöihin. Kokeilen mielelläni uutta, kehittelen malleja ja työohjeita. Puran paljon kokeillakseni, josko työstä saisi vielä vähän paremman. Varsinaista suosikkitekniikkaa ei ole, vaikka toisten tekniikoiden kanssa olen leikkinyt muita kauemmin. Jaan nyt tuotoksiani, ja ehkä myös tarvike löytöjäni, muille käsitöihin hurahtaneille, mutta blogin nimestä huolimatta en odota pakkokehuja teiltä luijoilta. Niistä huolehtii nykyään kyseiseen virkaan pakotettu mieheni. :)

Tervetuoloa siis jakamaan yhdessä uusia ideoita, tekniikoita ja ohjeita kanssani!