Kesäisin meidän kissoilla oli tapana tuoda niitä lahjoja; puoliksi syötyjä hiiriä, rottia tai muita pieniä metsän elukoita. Eläinrakkaana ennenaikaisesti päättyneiden tarinoiden katselu sai monesti vedet silmiin, mutta kissan itsetyytyväinen ilme vaati kehuja.
"Hienosti osasit!"
"Onpa upea saalis!"
"Hyvä kissa!"
"Kiitos!"
Jo tuolloin olin innokas käsityö- ja askartelukokeilija. Suosikki kauppani oli tietysti Tiimari, josta ulos pääseminen oli aina työn ja tuskan takana. Eipä sinne vapaaehtoista ostosseuraa ilmoittautunut... Tuotoksia esittelin myös mielelläni ja yleensä uhrina oli siskoni. Vuosien saatossa siskolleni kehittyi ilkikurinen tapa kysyä esitellessäni uusinta tuotostani: "Pitääks sun rottaa kehua?" Pitihän sitä ja kyllä sisko kiltisti kehuikin.
Blogi on syntynyt rakkaudesta käsitöihin. Kokeilen mielelläni uutta, kehittelen malleja ja työohjeita. Puran paljon kokeillakseni, josko työstä saisi vielä vähän paremman. Varsinaista suosikkitekniikkaa ei ole, vaikka toisten tekniikoiden kanssa olen leikkinyt muita kauemmin. Jaan nyt tuotoksiani, ja ehkä myös tarvike löytöjäni, muille käsitöihin hurahtaneille, mutta blogin nimestä huolimatta en odota pakkokehuja teiltä luijoilta. Niistä huolehtii nykyään kyseiseen virkaan pakotettu mieheni. :)
Tervetuoloa siis jakamaan yhdessä uusia ideoita, tekniikoita ja ohjeita kanssani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti