Ylhäältä alas neuletunika vauvalle

Vauvan vaatteiden neulominen on erityisen mukavaa puuhaa: voi kokeilla kaikkea uutta ilman pelkoa isoista purkutöistä. Siispä kokeilin ihan ensimmäistä ylhäältä alas neulottavaa puseroa pienessä koossa. Langaksi valikoitui edelleen hamstrattuja akryylilankoja, kun ne olivat juuri sopivia niin materiaaliltaan kuin hintatasoltaan tähän kokeelliseen yritelmään. Kyseinen lanka on siis ihan Novitan Ipanaista, jota olen löytänyt Prismasta puoleen hintaan (enkä ole pystynyt vastustamaan kiusausta). Kerta oli muuten ensimmäinen kun Ipanaisesta neuloin ja oli akryylilangaksi ihan kelpo kokemus. Pesuunkin tämä työ on jo ehtinyt, eikä siinäkään ollut mitään ongelmia.

Ylhäältä alas neulottavista puseroista olen lueskellut (lähinnä täältä Ullalta), sekä tietysti kuvia muiden tekemistä puseroista katsellut. Aikani asiaa pohdittuani päädyin tekemään tämän työn ilman ohjetta. Ehkä olen vähän uhkarohkea, mutta pidän ajatustyöstä neulomisen lomassa, eikä ohjeiden tulkitseminen oikeen houkuta muutenkaan. Nyt projektin jälkeen olisin ehkä tehnyt hihojen lisäykset vähän toisella tavalla, mutta ihan mukava tästäkin tuli. Pääntiessä on palmikkojoustinneuletta, muuten hihansuut ja helma on vain käännetty. Taskut tein lopuksi kun työ selvästi kaipasi vielä jotain jujua.

 Huomasipa  työtä pingottaessani myös, että käsialani on huomattavasti epätasaisempaa tasossa, kuin suljettuna tehdyssä neuleessa. En ole pitkään aikaan tehnyt tasoneuleita, joten yllätyin vähän. Pitänee vähän harjoitella. :D

Väritutkielma neuloen

Lomaviikon jälkeinen viikko tuntuu aina menevän kuin unessa, eikö? Me olimme pitkään kaivatulla hengähdystauolla maan keskiosissa sukuloimassa. Matka oli todella rentouttava ja nyt olo on taas huomattavasti levänneempi. 

Matkatyöksi otin mukaan jo kotosalla aloittamani jämälanka peiton. Varastossani on jo useita vuosia pyörinyt tämä pienehkö laatikko jossa säilytän kaikkia jämälankakerien jämälangan loppuja. Siis niitä materiaaleja joita on ihan liian vähän mihinkään järkevään työhön. Nykyään yritän kyllä käyttää kaikki langat mahdollisimman loppuun jo varsinaista työtä tehdessäni, eli muutan ohjetta sitä mukaan kun näen käytettävissä olevan materiaalin määrän suhteessa työhön. Silti näitä pikku töpsyköitä tuntuu aina jäävän.

Olin jo jonkun aikaa ajatellut että voisin neuloa pienen peiton pienemmälle koirallemme, joka rakastaa torkkupeittoja, kunnes keksin että näistä jämälangoistahan se tietysti syntyy. Siispä kokeilin Instagramista bongaamaani kavennustilkkupeittoa (en todellakaan tiedä mikä tämä oikealta nimeltään on...) ja se tuntui hyvältä taktiikalta tuhota mysteeri kasa erilaisia ja erimääräisiä lankoja. Ensin mietin tekeväni ihan perinteisen iloisen kirjavan sommitelman, mutta jotenkin sävyjen erilaisuus alkoi epäilyttää  ja yritin keventää ongelmaa liukuvilla väreillä.

Peittoa oli älyttömän mukava tehdä koska päätin värit rivi kerrallaan lankojen riittoisuuden mukaan. Pohtimista siis riitti mallin yksinkertaisuudesta huolimatta koko työn ajaksi. Lopuksi virkkasin vielä ihan vihoviimeiseet langat peiton reunaan, joten ihan muutamaa akryylitöpsykkää lukuun ottamatta kaikki langanpätkät ja kaksi hieman isompaa kerää (jotka eivät kuvassa näy) katosivat työhön. Laitoin työhön ihan iloisesti kaikki langat paksuudesta huolimatta, vaikkakin suurin osa taisi olla Nallen ja Seiskaveikan paksuista tavaraa. Työn painoksi tuli lopulta 405 grammaa.  

Koira on tyytyväinen, mulla on yksi tyhjä laatikko (jes) ja meidän omat torkkupeitot on pelastettu (ehkä). Hyvin meni! 

Tosin onnistuin tuomaan reissulta 600g uutta lankaa... ups

Mandaloita keittiössä

Mieheni hyvin harvoin pyytää mitään projektirintamalla, mutta raahattuani meidän kauhtuneilla pannulapuilla kalusteita paikasta toiseen - siis sisustettuani - toinen tokaisi, että voisin ehkä tehdä uudet tilalle. Asia oli kyllä pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta tämä kehotus sai minut tarttumaan tuumasta toimeen.

Pyörittelin jonkun aikaa mielessäni kangasvarastojani ja lopulta projektiin valikoitui farkkua ja vaaleanpunaista puuvilla ruutukangasta. Sisukseksi leikkelin loput huovuttuneesta torkkupeitosta. Kun kerran rupesin touhuun, suunnittelin samaan syssyyn sekä patakintaat, että pannulaput samaan sarjaan. Ensin tein kintaat ja niiden tekeminen oli... noh, mielenkiintoista. Järkevä olisin ollut jos olisin vaivautunut katsomaan valmita kintaita tai jotain ohjetta. Pienistä suunnitteluunn liittyvistä vaikeuksista huolimatta niistä tuli oikein passelit, vaikkakin jokseenkin simppelit.

Patalappuihin halusin jotain koristeita, ovathan ne muten hyvin yksinkertaiset tehdä. Koska halusin tutustua paremmin uuteen ompelukoneeseeni, päädyin kokeilemaan koristeompelua ja piirtämään elämäni ensimmäisen mandalan. Koristeet toteutin toistamalla mandalaa kaavapaperille ja ompelemalla paperin päältä. Muuten toimiva kikka, mutta kaavapaperilumisade oli melkoinen paperin repimisvaiheessa. Lisäksi ompelin elämäni ensimmäiset teret patalappujen reunaan ja niissä sisuksena on yli jäänyttä ontelokudetta. Kiinnittäminen olikin sitten mielenkiintoisempi projekti mitä olin kuvitellut. Mandaloista ei tosiaan tulleet ne kaikista siisteimmät, kun nuo pyöreät muodot eivät meinanneet millään luonnistua, mutta muuten olen aika tyytyväinen, etenkin näihin patalappuihin. Kone toimii kuin unelma ja kun ohjaajan taidot hieman kehittyvät, uskon että meistä tulee vielä hyvä parivaljakko! :)